Marraskuu 2012 - 4/302

1.11. 300 POIKKI!!!
Koko yö tuli ajeltua Tohmajärvelle viitatiaista bongaamaan. Tavoitteena oli olla paikalla jo ennen kuin linnut ruokinnalle tulevat.
Tintin löytäjä Hannu Kivivuori kertoi ruokinnan olevan tien kääntöpaikassa jossa lintua pystyy autosta tarkkailemaan. Matkaa tuonne Värtsilän kylään oli Porista 600 kilsaa mutta ei auta, vuodarit ovat nyt piukassa.
Täytyy sanoa ettei Itä-Suomessa hirveä ruuhka keskellä yötä ole, onneksi matka sujui OK ja kohteessa kovin viitatiaisen näköisellä biotoopilla olin vielä hämärän vallitessa. Laitoin auton penkin vaakaan siten että automaatti näkyy ja ajattelin vähän torkkua.
Mutta mitä vielä. Vartti koomaa ja klo 7.15 tintit kerääntyivät paikalle. Heti ruokinnalla kävi mustalakki mutta niin nopsaan etten ehtinyt tunnistaa. Saaplari, mitä jos se oli viita eikä koko päivänä enää tule? Mutta tulihan se ja taajaan. Muita tiaisia selvästi "kiukkuisempi" ja vaativa ääntely kuului joka kerta viitatintin hakiessa murkinaa.
Nyt alkoi 300 olla lähellä!


Viitatiainen 10.12.2010. Pori Toukari. Sain tästä yksilöstä Porinpinnan nro 341. Nyt lajista vuodarin nro 299. Kuva Pasi Alanko

Hyvillä mielin jätin ruokinnan rauhaan ja siirryin läheiselle aukealle jossa sijaitsee Sääperin torni. Paikalla tuntui pikkulintuja olevan runsaasti. Erityisen mielenkiintoista ääntelyä kuului pienestä lähimetsiköstä jossa käpylinnuilla oli aamuaskareita menossa. Joukosta kuului selvästi muista loxioista poikkeavaa säkätystä. Voiko olla?
Äkkiä atrappi auton katolle ja kirjosiipikäpylinnun kutsusäkätys tuuttailuilla soimaan. Ja siinähän nuo tulivat. Kolme kirjoloxiaa tuli metsiköstä ja putosi lehtikuusiin lähistölle. Hetken ihmeteltyään mistä ääni tulee jatkoivat matkaansa lentäen suoraan auton ja atrapin yli.
Jebulis! Täysi ylläri ja monen monituisesta paikasta haettu kirjosiipikäpylintu katkaisi 300 lajin pyykin!

Juhlan kunniaksi kävin vetäisemässä Eelis Raritetin videon http://www.youtube.com/watch?v=4Eq-DJBFFlI (kohta 2m30s) innoittamana lumihangessa pakkassaappailla Moonwalkia. Siinä taisi pari ohiajajaa ihmetellä mitä ukko huitoo tien penkalla? Tarvinneeko apua? Kaikki oli kuitenkin  enemmän kuin hyvin ja paluumatka Poriin alkoi riehakkaassa tunnelmassa musa jytisten.
Lähettelin muutaman viestin ja sain myös onnitteluja ison urakan onnistumisesta. Kiitos niistä!
Olo oli niin köykäinen ettei paluumatka tuntunut missään. Tunnetta vielä avitti velipoika Juhan tarjoama lihapullajuhla-ateria puolimatkassa Laukaassa.


3.11 Nunna taskuun
1.-2.11. Säpin miehittänyt Helsingin Tringan nuorisoporukka ilmoitti nunnataskun*(Oenanthe pleschanka) majailevan edelleen Eteläkarissa. Lintuahan käytiin jo 27.10. yrittämässä laihoin tuloksin.
Vaikka meinasin jo laittaa tältä vuodelta hanskat naulaan niin vielä oli intoa yrittää.
3.päivä saatiin kokoon tusinan porukka, Salokankaan paatti täyteen ja kohti uutta yritystä.
Plesa kiinnosti vuodarikeräilijöitä sillä Bongariliiton seitsemästä vuodarikärjestä paatista puuttui vain Timo Sahi ja "salakeräilijä" Niinikoski jonka saldo kuullaan vasta ensi vuonna. Lämpimät terveiset Eerolle.
Keli oli mitä parhain ja kierros aloitettiin jälleen Lännennokalta josta napsahti etelänkiisla PLY-pinnaksi. Plesakuume kuitenkin vaivasi eikä kauaa jaksettu staijailla kun Eteläkari alkoi kutsua.

Mukana olivat Marko Dahlman, Tuula Granroth, Liisa Kilpeläinen, Jari Laiho, Tarmo Lehtilä, Tapani Lilja, Jan Lundgren, Matti Mäkelä, Petteri Mäkelä, Kari Pitkänen ja Leo Wallinmaa

Tällä kertaa lintu oli yhteistyöhaluinen ja pikku komppaamisen jälkeen tuli auliisti esille. Tasku oli jo viikon viihtynyt samoilla hauruilla joissa talvisista olosuhteista huolimatta oli vielä runsaasti hyönteisiä. Hieno juttu! Petteri laittoi tiedotukseen päivityksen ja risti meikäläisen siinä Plesa-Esaksi. Tänx!
Nunna oli viimeksi PLY:n alueella nähty 13 vuotta sitten joten kova alueharvinaisuuskin oli kyseessä.


Satuin saamaan kännyscoupin josta linnun saattaa jopa nunnataskuksi tunnistaa.


Säpinkierros ei enempiä pinnoja tarjoillut mutta Kirkkonummelta tullut häly Ohotanlokista aiheutti hämmennystä. Laji oli uusi Suomelle joten mitäs tehdään?...Päätettiin olla saaressa ja siirtää lokkibongaus seuraavaan päivään.
Näin oli Säppi taas tarjonnut nähtävää ja tyytyväinen porukka rantautui valmistautumaan päivään seuraavaan.

Leo Wallinmaa "hanskasi" nunnalla vuodarin nro 299.

4.11. Oho! Tän lokin olisin halunnut nähdä
Klo 4.30.startattiin Matti ja Petteri Mäkelän sekä Sillanpään Matin kanssa kohti Kirkkonummen Vitträskiä jonne ohotanlokki oli jäänyt yöpymään. Lintu oli löytynyt 3.11. Ämmässuon kaatikselta ja siirtynyt tuolle järvelle lokkiparven mukana.
Tarkoituksenamme oli olla paikalla aamun sarastaessa ja kuitata Suomelle uusi laji omillekin listoille.
Mutta jos meni siperiankurmitsa super-käteen niin tämä meni jo yli senkin.
Matkalla poikettiin kaffeella sekä harhailtiin järven eteläpuolen pikkuteillä koska joku hyväkäs oli sulkenut Vitträskin rantaan menevän tien sepelikasalla. Aikaa paloi senverran että löydettyämme oikean tien ja päästyämme havaintopaikalle porukka alkoi juuri kasailla putkiaan ja kertoi lokin poistuneen parven mukana kohti kaatista.
Voi prkl!....Pikavauhtia siirryimme ämmässuon aidan taakse paikkaan josta lintu oli edellisenä päivänä nähty mutta turhaan sillä järvestä noustuaan ystävämme Ohota oli häipynyt eikä sitä enää nähnyt kukaan.
Aina silti näkee tai kuulee jotain. Ämmiksen viereisessä metsässä lauloivat pikkukäpylinnut innokkaasti. Vaikka tuokin oli minulle raria ei se paljon lohtua suonut.

"Ei paljon mieltä kohota kun ei näy ohota" Matilla sananlaskuja riitti vaikka pänni ja rajusti.
Herrasmies Mäkelällä riittää letkautuksia tyyliin "Missä lie jukana" tai "Toivotaan ettei ole hankala lokki".

Jossitella sopii mutta oma töppi kun oltiin liian myöhään paikalla. Vastoinkäymisiin pitää varautua ylimääräisellä ajalla jne. Lintu oltaisiin nähty esim. jäämällä järven länsipuolen rantaan joka kierrettiin ja jouduttiin eteläpuolelle harhailemaan. Ja silti, mikä pakko oli linnun nousta heti hämärissä ja häippäistä takaisin Alaskaan kysyn minä? Tuota varmaan kyseli moni muukin.


6.11. oli mahdollisuus bongata mustakurkkurautiainen. Ensihavainto linnusta tuli 4.11 Paraisilta Jurmon saaresta. 6.11. M/S Eivorilla olisi päässyt etsimään lintua pariksi tunniksi. Muutama bongari käyttikin tilaisuuden hyväkseen. Itse olin niin lamaantunut Ohotamäherryksestä ettei intoa riittänyt tähän reissuun.

 
26.11. Alle Alle!
Olin juuri hakenut uuden järkkärin sekä okulaarin postista ja ajellut Huhtalaan paikkaan joka paremmin tunnetaan Lietteiden parkkiksena. Yrityksenä oli saada pari kuvaa käpylinnuista joita oli alkanut vaihteeksi liikuskella. Pikkuloxia tuli vuodariksi vasta 20.5. joten laji on ollut Satakunnassa todella vähälukuinen koko vuoden.
Tuo Yyterin hakkuualueena nykyisin tunnettu alue on kuulemma ennen ollut mainio käpäripaikka.  Tähtikudospistiäinen kuitenkin tuli ja suuri osa puustosta on hakattu. Mutta edelleen paikalta löytyy pikkukäpylintuja joita nyt paikalla jopa 30 yksilön parvi.

Päivän kuva-arvoitus. Kuinka monta pikkuloxiaa löydät kuvasta?

Käpäreitä on hankala kuvata koska majailevat jatkuvasti latvoissa. Tämä vanha naaras tuli kutsuääntä ihmettelemään.

Ottaessani yllä olevaa kuvaa soi känny ja Santamaan Markku kysyi "ookko jo menossa"? "Jaa että mihin?" kysyin ja tiesin että jotain kivaa on tulossa. "Rihtiksessä on paikallisena pikkuruokki* ja olen juuri menossa" sanoi Markku.
Kiva juttu. En kuullut tekstiviestin tuloa ja hälystä oli yli puoli tuntia. Laskeskelin aikaa ja näytti siltä että Rihtniemen keikalta ehtii juuri ja juuri iltavuoroon. Eikun menoksi.
Rihtiksen tie tuntui talvikelillä entistäkin pitemmältä ja mutkaisemmalta.
Onneksi parkkiksella oli vielä Järvisen Mikko joka avuliaana kapusi kanssani torniin miniruokkia haeskelemaan. Lintua ei kuitenkaan yli tuntiin näkynyt kaukana merestä nousevan ison kiven lähistölläkään josta se oli viimeksi nähty.
Mikko oli jo lähtenyt kun Huittisten hurjat Laiho ja Pitkänen sekä Suomen pinnatähti Jukka Sillanpää nousivat torniin.
Herkeämätön tuijotus tuotti tuloksen. Pieni ruokkilintu ilmestyi kuin ilmestyikin tuon ison kiven läheisyyteen ties mistä. Matkaa oli kuitenkin enemmän kuin laki sallii ja linnun tunnistaminen oli lähinnä tuskaa. Ainakin minulle pitkä matka aiheuttaa sen että pelkän koon arviointi on vaikeaa ilman vertailukohdetta. Halusin varmistua ettei kyseessä ollut esim. nuori riskilä. Aikuinen talvipukuinen alueella jo uiskenteli.
Pään ja kaulan kontrastikkaat kuviot sopivat kuitenkin hyvin putkessa olleeseen lintuun kunnes se alkoi räpytellä ja näytti tasatummat siipien yläpuolet. Jukka onnistui näkemään tumman siiven alapuolenkin.
Kolmet eliskättelyt veivailtiin, Jukka ei tosin ollut yksi näistä kolmesta : )
Hienoa oli saada vähän "pelivaraa" jos joku vuodareista tuleekin hylätyksi. Vielä kiitokset Markulle tiedosta, pinna olisi muuten jäänyt tulematta.


Ululoita
Hiiripöllöjä näkyi marraskuun loppupuolella Satakunnassa siellä sun täällä. Syytä vaeltelulle en tiedä mutta eipä tuo pöltsi juuri muuta tähän aikaan tee kuin hakee syötävää.
Parhaat havikset tuli 27.11. kun Mäntyluodon pikatien varrella oli kymmenen kilsan matkalla kaksi eri pöllöä toinen langalla ja toinen tolpalla staijaamassa.

Hiiripöllö 27.11.2012 Pori Kaanaa

Tämä yksilö viihtyi maaliskuussa 2011 Toukarilla. Työkaveri Jaakko Mäntylä nappasi hienon Action-otoksen.

Marraskuussa kaksi elistä*(321-322) ja vuodareita 4. Mikä parasta 300 täynnä ja lisänä kaksi varanumeroa.

MARRASKUUN VUODARIT : 4 /302

Viitatiainen	1.11.2012	Tohmajärvi	Lampelantie 1p ruokinnalla
Kirjosiipikäpylintu	1.11.2012	Tohmajärvi	2k 1n
Nunnatasku	3.11.2012	Luvia	Säppi 1p
Pikkuruokki	26.11.2012	Pyhäranta	Rihtniemi 1 tp p