Kuukausi oli venynyt 9. päivään asti kun olimme Mäkelän Matin kanssa Kirrinsannan hiilikentillä komppaamassa edellisenä päivänä nähtyä määrittämättä jäänyttä pienikokoista kiurulintua. Tehtaan puoleinen kenttä oli jo koluttu ilman erikoisempia havaintoja kun vaihdoimme viime vuotiselle arotaskupaikalle. Eipä sielläkään mielenkiintoista. Sanoin Matille että kuunnellaas ny miltä se lyhytvarvaskiuru kuulostaa. Laitoin kännykästä kutsua ja samassa selän takaa lähti muutaman metrin päästä kiurulintu joka teki pienen kiepin äännellen kymmenisen kertaa samalla tavalla kuin äänite. Jouduin kelaamaan kännykällä ääntä jotta lintu pysyisi alueella kun Matti yritti kiikareilla saada selvää. Siivekäs päätti kuitenkin häipyä ja lensi pitkälle jonnekin metsänrajan taakse ulottumattomiin eikä enää löytynyt. Minusta ainakin äänihavainto oli niin hyvä kuin voin saada, pukutuntomerkeistä käsisiiven projektion näkeminen jäi kyllä vajaaksi. Mutta mistäs joku kokeneempikin lintumies isokirvisen saa jos ei kirvisestä + äänestä? Tuleepa tuosta joskus lisäpojo jos ARK heltyy......
 |
| Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana.....lyhytvarvaskiuru on dudelle hankala laji jos tulee spontaanisti vastaan |
10.9. Isotrappi
Seuraavana päivänä tuli taas äksöniä. Pääsin yövuorosta seitsemältä ja suunnistin heti Kirrinsantaan Kirrintien päähän kuuntelemaan edellisenä päivänä alueella havaittua taigauunilintua. Hiljaista oli ja laitoin kutsuääntä soimaan. Ensin tiaiset kiinnostuivat ja kohta alkoi kuulua tuon itämaisen uunilintulajin "tsiuvit" muutaman kerran. En päässyt lintua näkemään ja tiesin heti että joku tätä epäilee koska inot eivät kauaa samoilla paikoilla pysy.
Kiertelin lintupaikoilla puoleenpäivään ja painuin kotia peiton alle. Juuri kun sain silmät kiinni niin kännykkä parahti. Pyhtään Länsikylästä oli Pertti Uusivuori löytänyt pikkutrapin*! Heti kamat niskaan ja Huittisten kautta etelään. Taas oli yli 700 kilsaa edessä ennen kuin olisin kotona. Mentävä oli enkä pätkääkään miettinyt lähdenkö vai en, yövuoroon pitäisi kyllä ehtiä.
Lintu oli löytynyt samalta pellolta kuin Super-Käteen mennyt siperiankurmitsa. Ei kovin hyvä enne....Trappi oli ensihaviksen jälkeen lentänyt pikitien eteläpuolelle ja majaillut pitkään jossain ojassa. Lintu oli kompattu parin tunnin odottelun jälkeen esille ennen kuin paikalle saavuttiin. Onneksi lintu ei lähtenyt Kanadaan vaan Laihon ja Pitkäsen kanssa päästiin eeliskaffeille.
Visuaalinen nautinto ei ollut täydellinen linnun majaillessa pellossa vain pää ja kaula näkyen mutta sitäkin arvokkaampi odottamaton vuodari.
 |
| Tämän verran päästiin 10.9. pikkutrapista naattimaan. Ilmeisesti juv koiraan kuvasi Markus Keskitalo |
13.9. Sponde isokirvinen
Kohteena Porin Fleiviikin lammaslaidun joka on Suomen parhaita isokirvispaikkoja. Parkkipaikalla kohtasin samoissa aikeissa olevat Petrit Saari ja "lokkiguru" Salon Tampereelta. Yhdessä lähdettiin laidunta komppaamaan myös heinäkurpan toivossa. Olimme puolessa välissä niittyä kun selän takaa kuului kova "shriit". Päät kääntyivät ja siinä se oli. Vuoden kolmas parempi sponde. Isokirvinen tuli ilmeisesti muutolta ja putosi niitylle. Laitoimme hälyn tiedotukseen ja hetken kuluttua löytyi myös toinen yksilö. 10 minuutin kuluttua hälystä Satakunnan nopein eli Alangon Pasi oli jo niityllä ja totesi että täähän on helppoo. Kirvistä oli nimittäin käyty komppaamassa jo useampaan kertaan ilman tulosta...
 |
| Isokirvinen Pori Fleiviiki 13.9. Kuva Petri Salo |
16.9. Ino ja varmistuksen varmistus
Nyt napsahti toinen taigauunilintu Tahkoluodon kylältä Laji piti varmistaa jotta saavutin mielenrauhan. Tripla lajista tuli vielä 22.9. Tahkoluodosta.
25.9. KUUSI punakaulaa
Puolen päivän maissa putosi työhanskat siihen paikkaan ja auto kohti Hollolaa.
Pekka Saikko oli löytänyt Laitialan pelloilta jopa kuuden yksilön punakaulahanhiparven.
Määrä on Tiiran mukaan suurin mitä Suomessa on koskaan kerralla havaittu.
Onneksi Ismo oli Meri-Porin Teboililla kahveella niin sain matkaseuraa.
Paikalle päästiin sujuvasti vaikka tie Tampereen ja Lahden välillä on syvältä, hidas ja hankala. Esimerkki tiestä jota ajelee koko ajan hampaat naristen.
Perillä koko peltoaukea oli täynnä hanhia. Valkoposkia tuhansittain ja joukossa ihanaiset punakaulahanhet* joita sillä hetkellä näkyi viisi. Hieno paikko Virolahdella nuijatuista hanhista. Upee näky eikä mikään pläntti kameran näytöllä.....
 |
| Punakaulahanhet 25.9.2012 Hollola. Himmeät poskilaikut isoilla vaaleilla reunoilla viittaavat tämän vuoden poikasiin. |
Hetken oli näkyvillä myös kanadanhanhi X valkoposkiristeymä. Lintu oli muuten kuin kanadalainen mutta pää ja kaula kuuluivat valkoposkelle. Risteymä nousi siivilleen parven mukana eikä mitään kuvaa ehditty saada.
Punakaulat viihtyivät paikalla aina 2.10. asti. Eipä olisi ollut mikään kiire mutta ei noista koskaan tiedä milloin häippäisevät.
Syyskuussa neljä vuodenpinnaa ja kaksi elämänpinnaa*(318-319). Aika köyhää...Enemmän oli toiveissa. Tavoitteesta puuttuu vielä kuusi. Tavoitettavissa..?
SYYSKUUN VUODARIT : 4 / 294
| Taigauunilintu | 10.9.2012 | Pori | Kirrintien jatke 1ä |
| Pikkutrappi | 10.9.2012 | Pyhtää | Länsikylä nuori k |
| Isokirvinen | 13.9.2012 | Pori | Fleiviiki 2än |
| Punakaulahanhi | 25.9.2012 | Hollola | Laitialan pellot 5p |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti